Taaperokaksikko yhteislomalla

Huumoria ja asennetta matkalaukkuun

Klassinen kysymys: kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle? Klassinen vastaus: paras ystävä, vastakkaista sukupuolta. Mutta jos vastaaja on tisutteleva taapero, täytyy juomahuollon vuoksi ottaa mukaan myös äiti. Ja kun paras ystävä on toinen tisutteleva taapero, tarvitaan mukaan myös toinen äiti. Siinä menikin jo unelma autiosta, joten ei liene väliä, vaikka kohde ei olisi edes saari? Niinpä seurue päätyy Espanjan Aurinkorannikolle Torremolinokseen.

Taaperot taksijonossa

Lapsen kanssa matkustetaan lapsen ehdoilla. Teoriassa äidit tietävät tämän, mutta erehtyvät silti suunnittelemaan lähtöpäivän päiväuniaikatauluja taaperoiden puolesta. Päätetään, että Taaperon Paras Ystävä noudetaan hyvissä ajoin ennen lentokentälle lähtöä, jotta molemmat lapset ehtivät nukkua päiväunet Taaperon kotona. Äiti nostaa Taaperon kantoliinan syleilyyn ja aloittaa unettavan keinahtelun. Paras Ystävä pötköttää rattaissa, joita hänen äitinsä lykkää kadulla edestakaisin.

Puolen tunnin keikutuksen jälkeen Taaperon äiti luovuttaa. On ehdittävä vielä pakkaamaan viimeiset tavarat, minkä äiti ajatteli sujuvan parhaiten Taaperon nukkuessa. Virkeä Taapero ryntää riemuisasti tyhjentämään matkalaukkua. Toinen äiti tulee sisään ja huokaisee helpotuksesta: Paras Ystävä on viimein sulkenut silmänsä ja lepäilee rattaissa pihapuun varjossa. Ulkoa kuuluu äännähdys ja Taapero hihkaisee iloisesti. Telepatia on purrut ja Paras Ystävä jättää päiväunet väliin. Taapero saa apua matkalaukkuprojektiinsa. Äidit luovuttavat.

Yhteistyötä lentokoneessa

Lentokoneeseen varaudutaan monipuolisella leluarsenaalilla. Eväitä on otettava paljon. Etenkin Parhaan Ystävän, koska allergisena hän ei voi syödä lentokoneen ruokaa, ja koska Taapero piintyneenä pihistäjänä syö todennäköisesti myös hänen eväänsä. Taapero ulottaa sosialisointipyrkimyksensä eväiden lisäksi myös leluihin. Pääoman oikeudenmukaista uudelleen jakautumista edistää se, että tavaroita on kaksi samanlaista. Taapero voi jalosti luovuttaa toisen tavaran Parhaan Ystävän käyttöön.

Taapero on alle kaksivuotias, eikä hänen matkalippuunsa sisälly omaa istumapaikkaa. Taaperon mielestä on loukkaavaa edellyttää hänen kaltaisensa itsenäisen nuoren naisen istuvan koko matkaa äitinsä sylissä. Hän päättää hyödyntää Parhaan Ystävän herrasmiesmäisyyttä ja siirtyä hänen istuimelleen. Yhteisellä istuimella matka taittuu mukavasti Finnairin lahjoittamien tarrakuvien ja tehtävävihkojen parissa. Mikä puuha ihastuttaa kahta alle kolmevuotiasta yhtä paljon kuin tehtävä, jota ei saisi antaa alle kolmevuotiaille? Touhukkaassa yhteisymmärryksessä taaperot asettelevat tarrapintaisen lentoemännän, lähetin ja tullivirkailijan polkupyörän päälle ja sijoittavat pyörän lentokoneen viereen taivaalle. Maailma on erilainen myös muiden kuin vakioveikkaajien silmin.

Aikuisen mielestä Malagan lentokenttä ei ole erityinen elämys. Etsitään hihna, jolla kapsäkit kieppuvat, jotta päästään käynnistämään operaatio Taksin Metsästys. Taapero kieppuu kantoliinassa, mutta Paras Ystävä on päässyt ihmeen lähteelle. Se ei ole auto, se ei ole laiva, eikä juna. Paras Ystävä pidättelee haltioituneena hengitystään: "Rattaat! Ite, oma rattaat!" Ja sieltähän ne saapuvat matkalaukkujen saattelemana pitkin suunnattoman mielenkiintoista, kerrassaan sävähdyttävää kumista hihnaa, jonka vuosien saatossa laukuista irronneet tarrat ovat tahrineen kirjavaksi. Taapero touhottaa toisaalle. On asioita, joita tytöt eivät ymmärrä.

Kotipiirin Kolumbukset

Turisteja arvostellaan joskus siitä, että he menettävät aidon paikallisen ilmapiirin, kun jumittelevat koko matkansa hotellikortteleissa. Taaperoiden mielestä jumitteluun riittää korttelia paljon pienempikin yksikkö. Kolmen huoneen ja keittiön asunnossa voisi mainiosti viettää montakin päivää löytöretkeillen, eikä paikallisen ilmapiirin kokemisesta tarvitse silti tinkiä. Sehän on läsnä kaikkialla. Kokeilepa itse kontata ja juosta kivilaattalattialla suomalaisen muovimaton tai parketin sijaan. Aivan eri juttu!

Eri juttu on myös etelään antava lämmin parveke, joka sopii mainiosti nakuilun näyttämöksi. Kivi ei tunnu viileältä peppua vasten, ja kaiteen raosta näkyvältä piha-alueelta pienet silmät löytävät varjoa tavoittelevan kasvin, joka pienen pohdinnan jälkeen tunnistetaan: "Puu-uu". Illan hämärtyessä talon espanjalaiset asukkaat keräytyvät perhekunnittain pihamaalle ulkoiluttamaan koiriaan ja rupattelemaan naapureiden kanssa. Taapero ja Paras Ystävä noudattavat esimerkkiä vetäytymällä parvekkeelle, jossa he uppoutuvat vaihtamaan näkemyksiä havainnoistaan, joita tekevät kaiteen raosta näkyvällä parkkipaikalla. "Auu-uu-to." "Mmm auuu-to."

Yhteismatka syvensi touhukaksikon ystävyyttä.

Mielenkiintoisia kulttuurielämyksiä löytyy myös kylpyhuoneesta. Taapero haluaa kokeilla oleskelemista kaikissa kylppäristä löytyvissä altaissa, mutta kallistuu lopulta kylpyammeen puolelle. Kaasun loppuminen pitää veden viileänä, mikä on Taaperon kannalta tarkoituksenmukaista: hiekkaämpärillinen lämmintä vettä niskaan kaadettuna tuskin kirvoittaisi äidistä yhtä nauruhermoja kutkuttavaa kiljaisua.

Arkisia askareita

Äidit rohkaisevat elämysmatkailua siirtymään asunnon ulkopuolelle. Taapero ja Paras Ystävä ovat yhteistyöhaluisia, mutta ennen lähtöä on monta pientä askaretta. Täytyy löytää hattu ja laittaa se Parhaan ystävän päähän. Sitten täytyy löytää toinen hattu ja ottaa ensimmäinen hattu päästä pois. Tilalle laitetaan toinen hattu ja ensimmäinen hattu päätyy Taaperon päähän. Välillä nautitaan vettä ja kaadetaan sitä lattialle. Sitten siirretään toinen hattu Taaperon päähän ja annetaan ensimmäinen hattu Parhaalle Ystävälle. Samalla sullotaan Taaperon jalat housuvaippaan ja edetään vaippa nilkoissa kohti rattaita. Liukastutaan rusinapussiin ja rojahdetaan matolle. Paras Ystävä päästää hätähuudon ja päätyy lohtuhuikalle äidin syliin. Myötäelämisen nimissä myös Taapero siirtyy maitobaariin. Huikan päätteeksi etsitään hattu ja laitetaan se Parhaan ystävän päähän. Toistettuaan edellistä kuvioita joka aamu pari tuntia erilaisin variaatioin äidit ja taaperot päätyvät lopulta rattaineen porraskäytävään.

Ranta osoittautuu pettymykseksi. Turistikausi on pahimmillaan ja tilaa hiekalla on pyyhkeenmitallinen per perhekunta. Taaperot juoksevat käsikellukkeet hytkyen rantaviivaa edestakaisin. Äideistä toisen on päivystettävä tavaroita ja ylläpidettävä hiekkakakkujen tuotantokoneistoa, joka on banaanin lisäksi ainoa tehokas tapa pysäyttää taaperot hetkeksi paikalleen ja antaa paimennusvastaavalle äidille lepohetki. Kun banaani on pyöritelty suolaisessa hiekassa, se tarjotaan äidille.

Ranta oli temmellyskentäksi turhan tukkoinen. Bikinit olivat hätäostos, kun uimapuku unohtui kotiin. Tavallista pikkutyttöjen uimapukua ei kaupasta löytynyt.

Äitejä kiinnostaa Mijasin kaunis pikkukaupunki, joka sijaitsee tovin matkan päässä sisämaahan päin. Ajatus yli 30 asteen helteestä, kiukkuisesta taaperosta tai kahdesta ja harvaan sovitetusta bussiaikataulusta ei tunnu sopivan rentoutuslomaan. Päätetään matkata taksilla. Kapeiden kujien valkoiset talot houkuttelevat äitejä tekemään ostoksia. Taaperot istuvat rattaissa ja vaihtelevat leluja keskenään. Yleisin suhde on kolme lelua Taaperolle ja yksi Parhaalle Ystävälle.

Suolaisen nälkä ajaa seurueen ravintolaan. Parhaan Ystävän imetysdieetillä oleva äiti on päättänyt, ettei astu jalallaan ravintolaan katsomaan, kuinka herkut maistuvat muiden lautasilla. Ilo onkin suuri, kun selviää, että espanjalainen perinneherkku, ilmakuivattu serrano-kinkku, ei sisällä muuta kuin sianlihaa ja suolaa. Niinpä Paras Ystävä saa ensimmäisen ravintolassa syömiselämyksensä. Ravintolan henkilökunta puolestaan saa elämyksen, kun Taaperon äiti kaivaa ruokailun päätteeksi rattaistaan viisi metriä kirkuvan keltaista kangasta ja kiepauttaa sillä Taaperon selkäänsä. Pari korttelia myöhemmin Taapero torkkuu äitinsä olkapäätä vasten.

Suurkaupungin syke

Myös Malaga on nähtävä. Sinne lähdetään reippaasti metrolla. Taaperot rattaisiin päiväunille ja suunta kohti asemaa. Asema löytyy, mutta ei löydy hissiä, eikä liukuportaita. Alas johtavat jyrkät askelmat, joita on kuljettavana ainakin kaksi kerrostalon kerrosvälillistä. Lämpötila on kolmekymmentä astetta. Ruotsalaiset rattaat saavat pölläyksen itänaapurin sisua, kun äiti puskee rohkeasti Taaperon menopelin porras kerrallaan alemmaksi. Taapero on innoissaan. Parempaa höykytystä kuin Linskillä konsanaan, ja ihan ilman ydinsähköä.

Sama rappuralli jatkuu myös lipun oston jälkeen itse laiturille mentäessä. Metroonkin pitää vielä punnata rattaita pari porrasta. Hissiä ei löydy myöskään Malagan päästä. Onneksi löytyy kuitenkin avulias turistipariskunta, joka auttaa molemmat rattaat portaiden päähän.

Taaperot istuvat tyytyväisinä rattaissa, mutta äidit arvelevat heidän pian kyllästyvän ja suuntaavat leikkipuistoon. Leikkipuisto sijaitsee vilkasliikenteisen kadun varrella, eikä Taaperon äiti uskalla päästää Taaperoa juoksemaan ensimmäisellä leikkipaikalla. Paras Ystävä jaloittelee, mutta liukumäki on polttavan kuuma, eikä muutakaan sopivaa laitetta tunnu löytyvän. Pitemmältä puistosta löydetään toinen leikkipaikka. Leikkipaikan ainoa kiipeilyteline on kuitenkin tarkoitettu isommille lapsille, eivätkä taaperot pääse sinne kiipeämään. Telineen juurelta löytyy tupakan tumppeja, joita Taapero kouraisee kämmenen täydeltä ja pinkaisee pakoon äiti perässä. Äidit luovuttavat.

Hiljentymisen hetki

Matka jatkuu, mutta nyt äsken niin tyytyväiset taaperot eivät halua enää olla rattaissa. On saatava maitoa. Rauhallista imetyspaikkaa etsitään keskiaikaisen katedraalin pihalta. Saatuaan äidin istumaan Taapero päättää, ettei hän haluakaan maitoa, vaan voidaan sittenkin jatkaa matkaa. Paras Ystävä on kuitenkin sitä mieltä, että maitohetki olisi tarpeellinen, ja seurue perääntyy takaisin puun varjoon. Äidit haluavat käydä katedraalissa sisällä, joten lapset ja rattaat lykitään eteiseen lipunmyyntitiskin luo. Lippujonossa Paras Ystävä päästää hätähuudon ja pääsee äitinsä kiidättämänä takaisin pihamaalle maidottelemaan. Taapero kyllästyy odottamaan ja haluaa ulos. Ei ole hyvä juoda yksin. Myös Taaperon on saatava maitoa.

Lopulta seurue päätyy katedraaliin kera maksettujen kuulokkeiden, joista voi seurata selostusta rakennuksen vaiheista. Taaperon mielestä kuuloke on kännykkä. Tai ehkä kaukosäädin. Asia selviää, kun sillä soittaa. Äiti yrittää piilotella kuuloketta, mutta lapsesta, jonka on sitonut itseensä kantoliinalla, ei pääse kovin etäälle. Äiti hylkää selostuksen ja keskittyy näköhavaintoihin. Hän yrittää varovasti herätellä Taaperon kiinnostusta arkkitehtuuriin ja uskonnolliseen taiteeseen. Kultaiset enkelit eivät näytä tekevän Taaperoon vaikutusta. Hän rimpuilee kyllästyneenä kantoliinassa, kunnes ilme yhtäkkiä kirkastuu. Jotain ihmeellistä on nyt saapunut näkökenttään. Keskellä kirkon käytävää seisoo pieni polvihousuinen poika: Taaperon Paras Ystävä.

Äiti päästää Taaperon lattialle kirmailemaan. Ehkä äidit ehtivät nähdä vielä loput kierroksesta? Jaloissa juoksentelevat taaperot kikattavat ja äidit vilkuilevat ympärilleen. Putosiko jotain? Äidit kahmivat laukkujaan. Kaikki on tallella, mutta lattialla on ylimääräinen mytty. Paras Ystävä on riisunut espanjalaisen kertakäyttövaippansa, joka lahkeesta pudonneena kyhjöttää katedraalin lattialla. Ei sentään pissa tullut.

Uupuneet turistit lepäävät.

Teksti ja kuvat Mira Tapiala

Anna palautetta jutusta