Synnytyslaulun avulla rennosti maailmaan

• Synnytyslaulu auttaa keskittymään
• Ääni rentoutti Johannaa synnytyksessä
• Tuutulauluryhmä tutustuttaa vauvankin ääneen

Kallion seurakuntakoti on kuin unisten mehiläisten matalasti hyrisevä pesä tammikuun tuiskun keskellä. Salissa on meneillään tuutulaulukurssi äideille ja lapsille. Osa äideistä on käynyt myös synnytyslaulukurssin ja käyttänyt ääntä synnytyksessään.

Synnytyslaulu- ja tuutulaulukursseja vetää musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori. Hän aloitti ensimmäiset synnytyslaulukurssit 1998 yhteistyössä MLL:n kanssa. Nyt Hilkka-Liisa käy mm. Kätilöopiston sairaalassa opettamassa äänenkäyttöä Haikaranpesän synnytysvalmennusryhmille.

Kallion seurakunnan tiloissa Hilkka-Liisa Vuori on opettanut äänenkäyttöä vuoden 2002 alusta. Synnytyslaulukursseille on Helsingissä kova tunku, joten uusien vetäjien luotsaamia ryhmiä on nyt perusteilla mm. Herttoniemeen.

Synnytyslaulu

Synnytyslaulukurssilaiset laulavat hiukan puheääntä matalampaa aata ja tunnustelevat samalla rintakehäänsä: siellä se aa soi ja värisee. Pitkien vokaalien ja soivien konsonanttien laulaminen rauhoittaa pulssia ja rentouttaa. Myös vauva kuulee äidin äänen ja laulun. Ääni on hänelle ensimmäinen kosketus ulkomaailmaan.

Äänenkäyttö synnytyksessä tuntuu oudolta ja uudelta, mutta on ikivanha tapa, jota ovat käyttäneet mm. Fidzi-saarelaiset ja Amerikan intiaanit. Laulaminen rentouttaa suun ja leuan. Synnytyksessä äänestä on apua, koska suun ja lantion alueen hermotukset ovat yhteydessä toisiinsa. Kun laulaa leuka rentona, lantiokin on rento. Ihanne olisi, että äiti oppisi ääntään apuna käyttäen rentouttamaan lantion alueensa.

Kovin vahvaa uuta kurssilaiset välttävät, koska se on kaikkein tehokkain lantion rentouttaja. Se säästetään synnytykseen. Kun uuta harjoitellaan, sitä lauletaan hyvin hiljaa ja hellästi, kuin vauvaa äänellä kannatellen. - Yytä jotkut kätilöt suosittelevat laulamaan siinä vaiheessa synnytystä kun ponnistuttaa kovin, muttei saa vielä lupaa ponnistaa, kertoo Hilkka-Liisa.

Ääni rentoutti Johannaa synnytyksessä

Johanna käy tuutulaulutunneilla kolmen kuukauden ikäisen topakan laulumiehen, Joona-Paavalin kanssa. Ennen kurssin alkua Joona-Paavali jo "laulelee" innoissaan, ja koko tunnin ajan hän herpaantumatta kuuntelee lauluja osallistuen niihin äänellään ja koko kropallaan.

Johanna kävi Joona-Paavalin odotusaikana viiden tunnin mittaisen synnytyslaulukurssin jossa oppi käyttämään ääntään apuna synnytyksessä. Varsinaisesta laulamisesta ei ole kysymys; äidit eivät laulele iloisesti läpi synnytyksen, vaan käyttävät ääntään, jokainen omalla tavallaan. - Synnytyslaulukurssilla lähdettiin etsimään ääntä ja miten se resonoi kropassa, sitä miten eri äänet tuntuvat, Johanna kertaa.

Johanna ajatteli etukäteen että laulaa kurssilla opittua sarjaa a-o-u-m, mutta huomasi että supistuksen tullessa hänelle oli luontevampaa äännellä vain a ja m. Ääntä hän käytti avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen saakka, jolloin ääni muuttui tukahtuneemmaksi. - Ilman kurssia en olisi osannut hyödyntää kroppaani. Kivun pystyi hallitsemaan ja äänen avulla sai rentouduttua supistuksen jälkeen ja jo sen aikana.

Jorvissa synnyttäneellä Johannalla oli äiti mukana synnytyksessä. Kätilö kannusti ja kehui, vaikka Johanna taisi olla hänen kohdallaan ensimmäinen "äänekäs" synnyttäjä. - En usko että olen sen kummempi nainen tai synnyttäjä kuin kukaan muukaan, Johanna toteaa.

Johannan kymmenen tuntia kestänyttä ensisynnytystä vauhditti myös liikkuminen ja keinuminen pallon kanssa. - Laulamisesta oli apua ennen kaikkea rentoutumisessa, kestin supistukset paremmin. Supistuksen aikana olin enemmän kiinni äänessä kuin supistuksessa.

Hilkka-Liisan mukaan synnytyslaulu onkin nimenomaan rentoutumiskeino. - Supistuksen aikana pitäisi pystyä olemaan äänen kanssa niin, ettei tappele kipua vastaan, vaan antaa sen tehdä työtänsä.

Laulaminen lievittää kivun tuntemusta, mutta ei kokonaan poista sitä. Johanna käytti äänen ja liikkeen lisäksi ilokaasua, aqua-rakkuloita ja otti loppuvaiheessa synnytystään epiduraalipuudutuksen.

Tuutulauluryhmä tutustuttaa vauvankin ääneen

Tuutulauluryhmä syntyi siten, että Hilkka-Liisan synnytyslaulukurssilla olleet äidit halusivat jatkaa laulamista. Ryhmän tunnilla vallitsee melkein sadunomainen tunnelma. Laulunsanoissa on mukana metsäneläimiä, keijuja ja enkeleitä. Äidit laulavat lapselle jo kohdusta tutulla äänellään hyvin hiljaa, hellästi ja hyväillen.

Tuutulauluryhmän tunnilla on kahdeksan äitiä. Vauvat ovat eri-ikäisiä, nuorin on kaksikuinen, suurisilmäinen Ada-vauva ja vanhin vilkas hieman yli 1-vuotias vipeltäjä, joka välillä rauhoittuu kuuntelemaan tuttuja tuutulauluja tai Hilkka-Liisan kanteleen kilahdusta.

Tunti alkaa jokaiselle lapselle lauletuilla a-o-u-m -sarjalla. Huoneeseen levittäytynyt äitien piiri hyrisee matalalla äänellä, keinuttelee ja tuudittaa. Imettävä ja lapselleen hiljaa hyräilevä äiti on tunnilla yleinen näky.

Hilkka-Liisa sanoo, että ihan pienikin lapsi voi oppia tunnistamaan kehossa resonoivat äänet. Hän kertoo esimerkin lapsesta joka pyysi: "Laulapa äiti nyt sitä aoumia kun se rauhoittaa mua!". Aikuisia usein kahlehtii ajatus siitä miltä näyttää kun silmät ummistettuna laulaa aata, oota, uuta ja mumisee m:aa, käsillä samalla kehoresonanssia seuraten. Lapsen mielestä sama asia onkin kiva leikki.

Vauvat ovat kiinnostuneita ja kuuntelevat tarkasti. Itkua, kitinää ja yleistä rauhattomuutta tunnin aikana on yllättävän vähän. Jokunen lapsi uinahtaa äidin syliin, tuttuun tuutulauluun, ja loputkin rauhoittuvat hiljaa laulettujen pitkien vokaalien aikana. Aa-m-e-n.

teksti ja kuvat: Minni Niemelä

Anna palautetta jutusta