Nettikauppojen taustat ja kauppiaat - osa I
Yö ja Pikku-Kakkonen ovat yrittäjäkotiäidin työaikaa
Moni nainen joutuu lasten synnyttyä uuteen tilanteeseen. Toisaalta olisi kova halu hoitaa lapset itse kotona, toisaalta ei haluaisi irrottautua työelämästä kokonaan. Nykyajan tietotekniikka mahdollistaa etätyön tekemisen, mutta harva työnantaja suostuu siihen, että työntekijä tekee töitä silloin, kun hänelle ja hänen perheelleen sopii.
Neuvokkaat naiset ovatkin alkaneet työllistää itse itseään kotoa käsin. Internet tarjoaa tähänkin uusia mahdollisuuksia. Nettikauppa on yksi tapa yhdistää kotiäitiys ja yrittäjyys. Uusia nettikauppoja syntyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin jatkuvasti.
Osa äitien nettikaupoista on toiminut jo useamman vuoden. Tällaisia suomalaisia pioneereja ovat muiden muassa Nettiemon Anu Laakkonen, Kukkuluuruun Kirsi Kulmala sekä Vitmin Terttu Tennilä.
Kaupallisen yrityksen avulla voi myös vaikuttaa
Anu Laakkonen asuu maalla Kontiolahdessa 6- ja 3-vuotiaiden lastensa sekä kahdeksan eläimen kanssa. Hän on kotoisin Joensuusta, mutta asui välillä opiskelun ja töiden takia 14 vuotta Helsingissä. Anu oli hoitovapaalla työstään Maailman musiikin keskuksen johtajana, kunnes hänen esikoisensa oli 2-vuotias. Sen jälkeen hän sanoi itsensä irti. "Valinta oli selvä: joko lapsi tai työ. Tajusin, että työtäni voi jatkaa kuka tahansa, mutta kukaan muu ei voi olla lapseni äiti", Anu muistelee.
Jo ennen ensimmäisen lapsensa syntymä Anu tiesi, että hänen lapsensa saisi elää lapsuutensa kotona hänen kanssaan. Mallin Anu uskoo saaneensa omasta lapsuudestaan: "Minua on imetetty vain vähän aikaa, mutta pikkuveljen imetyksen muistan. Äiti imetti häntä melkein viisi vuotta. Oman lapsen pitkä imetys tuntui luonnolliselta ja oikealta".
Lapsen myötä Anu kiinnostui imetyksestä ja siihen liittyvistä asioista. Hän oli mukana imetystukiryhmässä ja myös perustamassa imetystukilistaa. Anu oli pohtinut oman yrityksen perustamista jo pitkään. Varsinaisen idean hän sai ruotsalaisen Cecilia Moenin kautta, joka perusti Active Baby Care -nettikaupan ja etsi Suomesta yhteistyöyritystä.
"Halusin edistää imetystä ja kantamista ja tajusin, että kaupallinen yritys voi tehdä sitä ehkä tehokkaammin kuin yleisöpalstoille kirjoittelu", kertoo Anu. "Samalla saisin ehkä toimeentulon."
Yritysidealle aikaa kypsyä
Nettiemon perustamiseen Anu sai neuvoja kunnan elinkeinojohtajalta, työvoimatoimistosta, uusyrityskeskuksesta ja Finnverasta. Yritysidea testattiin ja Anulle myönnettiin starttiraha sekä lainaa Finnveralta. Näihin alkujärjestelyihin kului aikaa pari, kolme kuukautta. Anusta on hyvä, ettei kaikki käynyt ykskaks, koska tänä aikana yritysidea täsmentyi.
"Alussa myynti oli tietenkin aika pientä, mutta asiakkaat innokkaita ja tuotteet hyviä", Anu muistelee. Yrityksen perustamisen aikoihin Anu tuli uudestaan raskaaksi. Raskauden aiheuttama huonovointisuus yllätti. Vaikka yritys starttasi hyvin tammikuussa 1999, seuraavana kesänä Anu ei jaksanut tehdä juuri mitään. Venjan synnyttyä syyskuussa Anu päätti satsata yritykseensä: "Minimiäitiyspäiväraha tuntui lähinnä vitsiltä ja toimeentulotuen hakemisprosessi ei houkuttanut".
Käytännön apua Anu sai pohjoiskarjalaiselta Syssäys-projektilta. Projektin neuvoja kävi Anun luona vastailemassa kysymyksiin samalla, kun Anu kanniskeli iltapäiväitkuaan itkenyttä vauvaa. Syksyn mittaan myynti alkoi kasvaa. Anun työaika oli iltamyöhään lasten jo nukkuessa.
Anulla on musiikkialan koulutus sekä yliopistosta että konservatoriosta, mutta useimmat asiat, joita hän tarvitsee yritystoiminnassa, ovat jossain määrin tulleet tutuiksi aikaisemmassa työssä. "Varsinaisesti kaupan alasta ei ollut muuta kokemusta kuin lapsuuden kauppaleikit", Anu nauraa. Puuttuvat tiedot ovat löytyneet kirjoista ja ammattiauttajilta. Anun lähipiiri on suhtautunut nettikauppiaan bisneksiin mukavasti. "Parin vuoden jälkeen eräs ystäväni kysyi, onko minusta tullut nettimiljonääri."
Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista. Viimeisin - ja tähän saakka suurin - yllätys oli livekaupan perustaminen Helsinkiin Minna Stenroosin kanssa ja yrityksen laajeneminen kaksi henkilöä työllistäväksi. "Vielä jokin aika sitten tällainen ei juolahtanut mieleen", sanoo Anu.
Puodinpito - tehourheilulaji?
Anu on valinnut myytäväkseen tuotteita, joista monet ovat alansa huippuja ja joita hän on itse käyttänyt tai kokeillut. "Nyt kaupan myötä valikoima laajenee, tulee lisää valinnanvaraa", Anu kertoo. Nettiemo tekee myös yhteistyötä useiden kotimaisten pienten valmistajien kanssa.
Nettikaupasta haaveilevat kotiäidit Anu toivottaa tervetulleiksi joukkoon. Muutamia neuvojakin hänellä on antaa: "Tuotteiden ja kannattavuuden lisäksi on hyvä miettiä, minkä verran aikaa on käytettävissä. Kannattaa perehtyä heti alussa siihen, miten saa yrityksen kannattavaksi". Anu muistuttaa, että tuotteiden kate ei ole "ilmaa" hinnoissa, vaan se on palkkaa jolla eletään. "Ja naisten erityisesti on itse pidettävä huoli omasta palkkatasostaan."
Anu kertoo, että toimeentuloksi riittävän nettikaupan pyörittäminen kotiäitinä lasten yöunien ja Pikku Kakkosen aikaan, varsinkin perheen ainoana aikuisena, on todellista extreme-urheilua. Mutta siinä on hyvätkin puolensa: päivällä voi lähteä lasten kanssa poniajelulle tai puolukkaretkelle.
Kauppa pitää vireänä
Lastenpuoti Kukkuluuruu on Kirsi Kulmalan, kaksilapsisen kotiäidin yritys, joka aloitti toimintansa kesäkuussa 2000. Kirsi perheineen asuu Porissa, jossa hän aviomiehineen on syntynyt. Lapset ovat syntyneet Vaasassa, jossa perhe asui miehen opiskelujen takia viisi vuotta. Takaisin Poriin Kulmalat palasivat 3,5 vuotta sitten. Lapset, Miika 4/97 ja Emilia 4/99, ovat olleet kotihoidossa. Syksyllä Miika aloittaa Steiner-päiväkodin eskarin ja Emmi menee samaan ryhmään. Riippuen Kirsin tulevasta työtilanteesta lapset ovat päiväkodissa joko koko- tai puolipäiväisinä.
Lasten kanssa toimimisessa Kirsille on erityisen tärkeää läheisyys: "Se, että lapset saavat turvalliselta pohjalta lähteä maistelemaan maailmaa vasta, kun ovat siihen valmiita".
Perheen muutettua Vaasasta Poriin Kirsi ei löytänyt enää lastenvaateliikkeistä merkkiä, jota olin tottunut lapsillaan käyttämään. Sekä tästä että Nettiemosta sai ajatusvyöry alkusysäyksen, ja lopputuloksena oli Kukkuluuruu. "Nettiemon Anulta sain hurjasti vinkkejä, neuvoja ja tukea yritystaipaleelle!" Kirsi muistelee.
Aluksi Kirsillä oli vähän vaikeuksia löytää vaatemerkki, jota olisi saanut myydä Internetissä, mutta lopulta sellainenkin löytyi. Alussa perheen kuopus oli vielä ihan vauva ja Kirsi hoiti sekä perustamisasiat että yrityksen alun lähinnä öiseen aikaan, kun lapset nukkuivat. "Sittemmin töitä on voinut tehdä päivisinkin, sisarukset viihtyvät keskenään leikkien oikein mainiosti. Silloin, kun eivät tappele..."
Kaupan alaan Kirsillä ei ole sen paremmin kokemusta kuin koulutustakaan. Johtotähtenä hänellä on ollut suuri palo lastenvaatteisiin ja nettimaailmaan. Se onkin riittänyt kohtalaisen hyvin tähän saakka. Jonkun verran Kirsi on kouluttautunut matkan varrella: "Tällä hetkellä suoritan sekä Yrittäjän ammattitutkintoa että Graafisen suunnittelun kurssia".
Kirsin oma perhe on yrittäjähenkistä, sekä isä että sisar ovat yrittäjiä. Kirsin mies on kaupan alan ihmisiä ja sitäkin kautta hyvin kiinnostunut. Kirsi on saanut sekä perheeltään että ystäviltään tukea ja kannustusta paljon. Miika on ehkä eniten tsempannut äitiään sanomalla usein: "Kyllä hyvin menee meidän kauppa, kun on tullut NOIN paljon tilauksia!"
Kirsi kertoo hymyssä suin, että hänelle nettikauppa on ollut lähinnä sellainen harrastus, asia joka pitää kotiäidin aivot vireinä. Alalle aikovia hän opastaa: "Nettikaupan perustamiseen ei kannata lähteä dollarin kuvat silmissä kiiltäen".
Tienestit työn mukaan
Terttu Tennilä, Vitmin perustaja ja omistaja, on 15- ja 7-vuotiaiden poikien yksinhuoltaja Itä-Uudeltamaalta, Pornaisista. Terttu kertoo, että elämä ja äidiksi kasvaminen on hänelle henkinen koulu: "Matkanteko on mielenkiintoista, mutta ei aina kovin kepeää. Tietäni viitoittavat rehellisyys, avoimuus, vastuu, oikeudenmukaisuus ja ilo".
Yrityksen perustamisen taustalla ovat Tertun kiinnostus äitiyteen ja lapsiin. Lapsen kantamisesta liinassa hän kiinnostui reilu kymmenen vuotta sitten, mutta silloin ei Suomessa ollut yleisesti saatavilla tietoa liinakyydistä. Terttu ei millään keksinyt, miten saisin sidottua lapsen huivilla lonkalleen "Huivi, jolla yritin virittää hoitolasta lonkalleni, oli ensinnäkin aivan liian lyhyt", Terttu muistelee.
Terttu perusti yrityksen, koska kuopuksen kotihoidontuki loppui. Hän halusi hoitaa lapset ja tehdä töitä kotona. Terttu haki ja sai starttirahaa. Starttirahan myöntäjä kysyi, kuinka paljon Terttu oli suunnitellut tienaavansa yritystoiminnallaan. "Vastasin hänelle, että tienaan juuri sen verran minkä verran teen töitä. Tämä arveluni on osoittautunut oikeaksi.", Terttu kertoo.
Perustietoa yrittämisestä Terttu sai aikoinaan Tekussa opiskellessaan. Hän on ollut myös muutaman kuukauden töissä kivikaupassa. Lähipiirin suhtautuminen Tertun yrittäjyyteen on ollut neutraalia. Terttu uskoo heidän ajattelevan tämän elämäntavan sopivan hänelle.
Tertun yritys myy hyvänolon tuotteita, joita hän itse käyttää. Esimerkiksi Ruskovilloja hän on käyttänyt 16 vuotta: "Sen jälkeen, kun vedin jalkaani Ruskovillan silkkivillakalsarit, en ole muita voinut käyttää. Sama juttu Birkenstock-kenkien kanssa". Birkenstock-kenkiä Terttu myy Pornaisissa. Nenähuuhtelua hän harjoittanut yli kymmenen vuotta, ja tietysti myös kangasvaippojen käyttö on tuttua. "Hyvä tuote myy itse itsensä, minun tehtäväksi jää palveleminen", Terttu toteaa. Hän ei edes pystyisi tarjoamaan asiakkailleen mitään, minkä takana ei itse täydellisti ole.
Terttu rohkaisee alasta kiinnostuneita: "Työ tekijäänsä neuvoo ja työ tekijäänsä kiittää".
teksti: Heli Parjanen, kuva: Jaakko Kilpiäinen
